FAGERÄNGIN TILA

Maat ovat vanhaa merenpohjaa, suhteellisen ravinteikasta savimaata. Tilalta on löydetty kivikautinen asuinpaikka. Maita on käytetty 1500-luvulla Espoonkartanon laidunmaina joilla muun muassa pidettiin Kuninkaantietä (Bergen-Pietari) kulkevien miesten lepohevosia. Toisen maailmansodan jälkeen tila on luovutettu Porkkalan evakoille joiden omistuksessa oli kunnes Mäkisen perhe muutti tilalle 1983.

Tilalla nykyisin oleva päärakennus on valmistunut 1951 ja pienempi asuinrakennus 1948. Tallirakennukset on osin rakennettu samoihin aikoihin ja uudemmat osat 90-luvun lopulla.

Nykyään tila käsittää 19 hehtaaria maata, joista 7 ha metsää, 11 ha laidunmaata, 2 ha talvitarhoja sekä noin hehtaarin verran pihapiiriä. Tilan läpi kulkee puro joka laskee Loojärveen. Omien maiden lisäksi on vuokralla noin 6 ha lähinnä laidunmaata muutaman kilometrin päässä tallilta.

Mäkisten asetuttua taloksi tilalle saapuivat lampaat, joita parhaillaan oli kuutisenkymmentä. Lampaita pidettiin elinkeinotarkoituksessa vuosina 1983-89, sittemmin niitä on ollut vain muutamia, nykyisin ei enää yhtään. Lampaiden ajoilta muistona on koko tilaa kiertävä lammasverkko.

Muita asukkeja vuosien varrelta kanit, nutriat, vuohet, maatiaissiat, kanat, kalkkunat, hanhet ja lapinlehmät.

Ensimmäinen hevonen, islanninhevostamma Ósk frá Heimi, tuli vuonna 1986. Lampaat pitivät Oskulle seuraa kunnes seuraavat hevoset tulivat 1988. Siitä lähtien hevosmäärä on noussut niin että nykyisin hevosia on tilalla kolmisenkymmentä.

Hevosten lisäksi tallilla on kissoja, koiria ja vietnamilainen roikkumahasika Usko Wagner.

Kuvia tallin eläinasukkaista ja ihmisistäkin löytyy valokuva-albumista.

Vanhempia kuvia tallin entisistä (ja nykyisistäkin) asukkaista ja tallilla vaikuttaneista ihmisistä löytyy vanhojen kuvien albumeista:

albumi1   albumi2    albumi3    albumi4

Nyt kaikki on taas ok ja elämä maistuu. Olen aloittanut myös uuden harrastuksen, ampumisen, siis revolverilla pahvitauluun. Käymme poikieni kanssa joka viikko pitämässä pienet jäsenten väliset Albertinkadun ampumaradalla se on tosi kivaa. On mukavaa kun murkkuikäisten poikien kanssa on yhteinen harrastus ja radalla on ammattitaitoista, mukavaa porukkaa joilta saa hyviä vinkkejä ampumataidon parantamiseen. Kurinalaisella ympäristöllä on mielestäni pelkästään positiivinen vaikutus poikiin, jotka käyttäytyvätkin aina mallikkaasti radalla. Ampumisessa on myös se hyvä puoli että se tyhjentää pään tehokkaasti, et voi ajatella mitään muuta kun keskityt suoritukseesi, se on minusta kovin rentouttavaa. Tämä on siis oma mielipiteeni, harrastukseni kun ovat aina olleet melko adrenaliinipitoisia.

Mistä tullaankin suurimpaan muutokseen elämässäni. Kävin Juhannuksena–98 Finlandia-talossa kuuntelemassa Dalai-Lamaa, se oli aivan mahtava kokemus. Olin siis saanut ensikosketukseni buddhalaisuuteen. Tähän täytyy väliin kertoa että olen aina ollut ateisti ja ainoa johon olen uskonut on itseeni, ja että jos on joku korkeampi voima, se on meissä jokaisessa itsessämme. Seuraavana talvena lääkärini kysyi kiinnostaisiko minua buddhalainen viikonloppu englantilaisen opettajan johdolla. Päätin mennä katsomaan mistä oli kysymys. Se oli mahtava viikonloppu ja päätin jo seuraavana kesänä liittyä kyseisen opettajan oppilaaksi, enkä ole katunut hetkeäkään.

Tässä on buddhalainen perimälinja joka sopii mainiosti nykypäivän kiireiselle länsimaalaiselle, ihmiselle joka on elänyt elämänsä täysillä ja tietää mikä on ilo ja suru, viha ja rakkaus. Tämä on yksinkertaista, ei paljon rituaaleja, mutta . . .yksinkertainen ei tässä suinkaan tarkoita helppoa. Tämä on tarkoitettu aikuiselle ihmiselle joka on kokenut paljon ja joka on valmis ottamaan vastuun teoistaan. Tässä perimälinjassa huumori on erittäin tärkeää, on kyettävä nauramaan . . . nauramaan ennenkaikkea itselleen. Tämä buddhalainen perimälinja saa kyllä adrenaliinin liikkeelle, siinä on totisesti munaa, eikä se ole kaikkia varten. Se on vaativaa mutta antaa myös äärimmäisen paljon.

Olen siis buddhalainen harjoittaja ja ylpeä siitä, tervetuloa myös kotisivuillemme!

Aloittanut hevosharrastuksen Espoon ratsastustallilla 1985 ja siirtyi Fagerängiin 1989. Suoritti hevosenhoitajan tutkinnon oppisopimuksella 94-96.

Hevosia tällä hetkellä tallilla kaksi, tammat Frigg frá Stykkishólmi ja Gnótt frá Hemlu.

Aiemmin omistuksessa olleita hevosia mm. Gæfa frá Fageräng, Ægir frá Fageräng ja Stígandi frá Hvolsvelli.

Joskus tallilla nähdään myös Lindan koiraa, Elvistä.

Lapset Ronja Jasmin -96, Jonni Kasper -99 ja Emil Kristian -01 nauttivat laumakasvatuksen iloista ja auttavat äitiään tallitöissä minkä pystyvät. 

Sotkeutunut korviaan myöten SIHYn jalostusvaliokunnan toimintaan ja voidaan siis bongata myös kaikenkarvaisista jalostustapahtumista.

Muita harrastuksia lukeminen ja valokuvaaminen (kamera Olympus OM-2, runko yhtä vanha kuin käyttäjä).

Postia Lindalle.